maanantai 25. maaliskuuta 2019

Vauvasumusta ihmisten ilmoille ja uusia taitoja

Kirjoitin reilu viikko sitten, miten nopeasti vauva muuttui "isoksi", kun hän täytti 7 kuukautta. Nyt konttausasennosta olisi kiire vielä ylemmäs ja viikonloppuna hän lähti jo nousemaan rappusia ylöspäin! Seisominen on muutenkin ihan parasta ja välillä hänet on vaikea saada lattialle istumaan, kun jalat tököttävät ihan suorina. En muista kovin selvästi isompien poikien vauva-aikaa, mutta ainakaan mieleeni ei ole jäänyt näin kova kiire oppia ja kasvaa. Isoveljet ovat R:lle selvästi jo nyt tosi tärkeitä ja rappusten nouseminenkin tapahtui niin, että isommat olivat yläkerrassa leikkimässä.


Viime viikolla nukuimme hieman paremmin ja tuntui, että pääsimme hetkeksi pois vauvasumusta. Kävimme R:n kanssa Tampereella keskustassa Lasten kulttuurikeskus Rullassa, syömässä sekä jumpassa. Kävin kaikkien lasten kanssa talvilomalla Rullassa, mutta nyt olimme keskustassa asioilla R:n kanssa kahdestaan. R nautti, kun sai ihmetellä Rullan leikkihuoneessa värejä ja tavaroita. Suosittelen käymään, jos liikut Tampereella lasten kanssa, erityisesti alle kouluikäisten lasten kanssa. Ostin vihdoin R:n vauvakuville albumin. Nämä on näitä ikuisuusprojekteja. Minulla on edelleen O:n vauvakuva-albumi kesken ja R:lle en ole edes aloittanut. Ehkä ne joskus valmistuvat!


Viikonloppuna katkonaiset yöt palasivat takaisin ja sunnuntaina olin tutussa sumussa. Onneksi mieheni osallistuu paljon lasten hoitoon ja nukkui taas koko yön R:n kanssa. Todellinen supersankarini! Sunnuntaina oli ihanan keväinen aurinkoinen sää ja olimme lasten kanssa kahteen kertaan ulkona. Tai E:llä oli iltapäivällä futsal-pelejä, mutta aamupäivällä ehdimme ulkoilla koko perheen voimin. Parasta terapiaa väsyneisiin päiviin!


Aurinkoista viikkoa kaikille!

Seuraa blogia: Follow

Seuraa Pikku Leijonat -blogia

https://www.facebook.com/Pikkuleijonatblogi/https://www.instagram.com/pikkuleijonatblogi/

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Mukaan Perhekuplan blogiyhteisöön!

Voin iloisena kertoa, että Pikku Leijonat -blogi on nyt osa Perhekuplan blogiyhteisöä! On jännittävää ja mahtavaa päästä mukaan Perhekuplaan. Perhekupla on yhteisö perheille ja perheestä haaveileville ja se koostuu bloggaajista ja ylläpitäjistä.


Perhekuplan blogit liittyvät ensisijaisesti perhe-elämään, joten tämä tuntuu minun blogilleni juuri oikealta paikalta. Blogini aiheita ovat vauva- ja lapsiperhearki, äitiys ja hyvinvointi. Lapsemme ovat syntyneet vuosina 2012, 2016 ja 2018. Olen erittäin ylpeä kolmen pojan äiti :)


Olen tällä hetkellä vanhempainvapaalla kuopuoksemme kanssa. Hän on nyt hieman yli 7 kuukauden ikäinen, joten äityslomaa on jäljellä enää vajaa kaksi kuukautta. Jään kuitenkin vielä R:n kanssa kotiin, kun päivitän viestinnän opintojani avoimessa yliopistossa opintovapaan mahdollistamana. Esikoisemme E aloittaa elokuussa koulun ja 2,5-vuotias O jatkaa päiväkodissa. Koulutukseltani olen tietojenkäsittelyn tradenomi sekä viestintätieteiden FM. Työpaikkani on it-alalla.

http://www.perhekupla.fi/


Meidän vauvavuosi on tähän saakka ollut hieman sumuisaa katkonaisten yöunien takia, mutta uskon, että kevät tuo auringon myös meidän päiviin. On ihanaa seurata vauvan kasvamista, veljesten suhteiden kehittymistä ja samalla nauttia luonnon heräämisestä kesää kohden. Kiva, kun olet löytänyt blogini!



Seuraa blogia: Follow

Seuraa Pikku Leijonat -blogia

https://www.facebook.com/Pikkuleijonatblogi/https://www.instagram.com/pikkuleijonatblogi/

torstai 21. maaliskuuta 2019

Kolmen lapsen äitinä - vauva, taapero ja eskari

Olen nyt ollut äitinä kuusi ja puoli vuotta. Paras kutsumanimi itselleni, mitä tiedän, on äiti. Äitiys on muuttanut minua paljon. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, olen kasvanut ihmisenä. Samalla olen oppinut priorisoimaan ihan uudella tavalla, järjestänyt arvomaailmaani uudestaan ja saanut kokea jotain aivan erityistä kiintymyksen tunnetta.


En koe, että olen menettänyt mitään äitiyden myötä, päinvastoin! Mutta tunnustan, ei se aina ole ihan helppoa. Kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa täytyy ennakoida koko ajan. Ennakointia ihan arkipäiväisissä asioissa, kuten esimerkiksi mitä ruokaa, onko puhtaita vaatteita, kauanko vauva jaksaa olla hereillä, milloin käydään kaupassa, kuka vie ja hakee ketäkin, lähtötilanteet ja pukeminen, iltasuihkut ja hampaiden pesut. Lisäksi kaikki muistamista vaativat asiat, kuten vaikkapa eskarin luistelu ja oman kirjan päivä, päiväkodin kevättapahtuman arpajaispalkinnot, vasukeskustelu, neuvola, korvatulehduksen jälkitarkastus, liian pienet kengät ja rikkinäiset hanskat jne. Metatyötä on ihan älyttömästi ja välillä tuntuu, että aivot surisevat ylikierroksilla yötä päivää. Tähän, kun lisää vielä sen, että öisin ei välttämättä nukuta kovinkaan hyvin. Ei ihme, että osa asioista unohtuu ja tuntuu siltä, että mitään ei ehdi tekemään kunnolla. Välillä olen todella väsynyt. Onneksi olen ajan myötä myös oppinut tunnistamaan itsessäni merkkejä, kun väsymystä tai suorittamista on liikaa ja silloin jätän kaiken ylimääräisen tekemättä. Niinä päivinä on pääasia, että lapsilla on puhtaat vaatteet, ruokaa (vaikka sitten nakkia), äiti, joka jaksaa kuunnella ja hymyillä edes jonkin aikaa ja loppuilta voidaan katsoa yhdessä telkkaria.


Vauvan syntymän jälkeen tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta selviytyä yksin lasten iltatoimista ja nukkumaan laitosta. Vauva vaati ihan koko ajan syliä, O tarvitsi rauhallista nukuttamista ja E oman iltahetken iltasadun ja juttelun parissa. Miten voisin olla samaan aikaan kaikkien kolmen käytettävissä? Lapset myös aistivat, jos äiti ei ole kartalla ja meillä ainakin osataan ottaa siitä ilo irti. Iltariehuminen, kiukuttelu ja riitely veljen kanssa on näissä tilanteissa todennäköistä. Mutta kuten lähes kaikessa muussakin, aika auttaa tässäkin. Aika ja rutiinit. Meillä ei esimerkiksi useinkaan lapset saa katsoa telkkaria ennen iltasuihkua, koska sen äärestä on lähes mahdotonta saada lapsia suihkuun ilman riitaa. Ennen ja jälkeen ruoan on niin sanottua leikkiaikaa tai harrastuksia. Lapset eivät enää edes kyseenalaista oikeastaan tätä toimintatapaa. Välillä he saattavat kysyä jo itsekin jossain vaiheessa, että voisinko mennä jo iltasuihkuun ja siitä alkaa samalla iltatoimet vähän kuin itsestään.


R on nyt reilun 7 kuukauden ikäinen. Arki hänen kanssaan on todella erilaista kuin esimerkiksi kolme kuukautta sitten. Hän leikkii jo itsekseen jonkin aikaa lattialla, mutta toisaalta, konttaa jo vauhdilla johtojen ja isompien poikien lelujen luokse. Kuitenkin koen, että tämä on jo hieman helmpompaa kuin sylivauvan kanssa. Pystyn leikkimään ja tekemään asioita paremmin isompien lastemme kanssa tai valmistamaan ruokaa tai muita pieniä kotitöitä R:n hereillä ollessa. Lisäksi ihan muutamassa kuukaudessa isommat pojat ovat alkaneet leikkimään yhdessä! O on nyt reilu 2,5 vuotias ja puhe on kehittynyt hurjasti tämän kevään aikana. Se on mahdollistanut paljon uusia leikkejä E:n kanssa. E ottaa tosi hienosti O:n omiin leikkeihin. Tietysti välillä tulee riitoja, mutta enemmän meillä leikitään sovussa kuin riidellään. Odotan innolla, minkälaisia leikkejä meillä on muutaman vuoden päästä, kun tämä kolmaskin oppii puhumaan ja leikkimään paremmin. Itse olen aina ajatellut, että minulle omat sisarukseni ovat yksi isoimmista rikkauksista elämässäni ja olen todella onnellinen, että saan tarjota saman kokemuksen myös omille lapsilleni.

Seuraa blogia: Follow

Seuraa Pikku Leijonat -blogia Instagramissa.

https://www.instagram.com/pikkuleijonatblogi/

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Meidän lastenhuone

E ja O ovat tällä hetkellä samassa huoneessa ja R nukkuu vielä meidän makuuhuoneessa. O muutti viime kesänä isoon sänkyyn ja E:n kanssa samaan huoneeseen, kun R:n syntymä lähestyi. O:n muutto isoon sänkyyn ja samalla omaan huoneeseen oli aluksi hieman haastava prosessi. Jouduimme tuomaan kesällä pinnasängyn joksikin aikaa poikien huoneeseen ja siitä O siirtyi isoon sänkyyn, kun oli tottunut uuteen huoneeseen. Pojilla on Niemen Unipuu -kerrossänky. Unipuu-sarja on ihana, kun siitä saa tehtyä samoista osista vaikka minkälaisia kokonaisuuksia. Kun pojat saavat omat huoneet, samoista sängyistä voidaan tehdä heille parvisängyt, puoliparvet tai matalat sängyt.


Tällä hetkellä meillä säilytetään pikkulegoja sängyn alla olevassa laatikossa, mikä on "oikeasti" varasänky / vuodevaatteiden säilytyslaatikko. Keinuhevonen on muuten poikien isän vanha ja se on käsittääkseni ostettu Turun vankilan kaupasta. Tykkään, että lastenhuoneessa on värejä ja KIRJOJA! Meillä luetaan lähes poikkeuksetta joka ilta iltasatu lapsille. Lasten huoneessa on aina pulaa säilytystilasta ja nämä Ikean säilytyskalusteet ovat tosi käteviä piilottamaan tavaraa sisäänsä.


Lasten huoneen erikoisuus on parvi, johon mahtuu lisää säilytykseen leluja. Siellä on myös leikkitilaa ja tällä hetkellä lattia-alan peittää lähes koko parven kokoinen automatto. Automatto on oikeasti muovimattoa, millä voisi päällystää lattian. Löysimme sitä, kun teimme remonttia ja etsimme vessan laattoja.



Ostimme E:lle noin viisi vuotta sitten pienet lasten kalusteet. Kävimme ensin läpi Ikean valikoiman, mutta emme löytäneet sieltä mieleisiä. Kävimme sattumalta Helsingissä Pakilan työkeskuksessa. Sieltä sai ainakin silloin ostettua Helsingin päiväkodeista poistettuja kalusteita. Ostimme kolme tuolia ja yhden pöydän. Tuolit maksoivat muistaakseni 3 euroa / kappale ja pöytä 7 euroa. Mieheni hioi ja maalasi tuolit ja ne ovat olleet tosi toimivat. Aikuisenkin on hyvä istua niissä ja tuolit ovat todella tukevat. Lasten huone on kooltaan noin 12 neliötä ja parvi noin 5 neliötä. Tällä hetkellä se vielä toimii hyvin näin, mutta kun E menee syksyllä kouluun, teemme luultavasti jotain muutoksia huonejärjestelyihin.



Seuraa blogia: Follow

Seuraa Pikku Leijonat -blogia Instagramissa.

https://www.instagram.com/pikkuleijonatblogi/

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Viikossa isoja askeleita eteenpäin

R täytti alkuviikosta 7 kuukautta ja sitä seuraavana päivänä hän oppi konttaamaan. R on noussut konttausasentoon jo pidemmän aikaa, mutta yhtäkkiä hän keksi, miten siitä pääsee eteenpäin. Ja nyt meillä mennään jo pidempiäkin matkoja. Erityisesti lattioilta löytyvät pikkuautot ja kaukosäätimet saavat häneen vauhtia.


R on noussut jo aikaisemmin karhunkävelyasentoon, mutta viikonloppuna hän alkoi seisomaan tukea vasten. Jalat ovat aika tukevasti maassa ja hän heiluttelee itseään. Aika näyttää, oppiiko hän aikaisin kävelemään vai riittävätkö nämä taidot hetkeksi aikaa. Molemmat isoveljet ovat oppineet kävelemään aika tarkalleen vuoden ikäisinä. Tällä pienimmällä tuntuu olevan kiire kaikessa eikä hän malttaisi olla enää vauva. Kiire jo ensimmäisestä päivästä alkaen, kun hän tuli maailmaan matkalla sairaalaan.


Vaipan vaihtaminen alkaa olla haastavaa, kun R ei haluaisi olla yhtään enää selällään. Hän osaa kiepsahtaa tosi nopeasti istumaan ja useimmiten hän leikkii istuvilleen tai hytkyttelee itseään konttausasennossa tai karhunkävelyssä. Tämä on kolmas kerta, kun saan seurata pienen vauvan kasvamista, mutta se tuntuu edelleen yhtä ainutlaatuiselta ja ihmeelliseltä. En edes muista oikeastaan näitä hetkiä isommilta pojilta. Ja en varmaan muista tätäkään viikkoa vuoden päästä. Välillä tuntuu, että en sumuisina päivinä muista edes eilistä. Olen elänyt menneen kuukauden jossain ihan omassa vauvapilvessä. En ole oikeastaan edes lukenut tai katsonut uutisia ajatuksella ja tällä viikolla hätkähdin, kun näin otsikoita Boeing 737 -lentokoneiden tutkinnasta, sillä en ollut tietoinen koko onnettomuudesta. Samoin hallituksen erosta pääsin selville, kun mieheni jutteli siitä illalla työpäivän jälkeen kotona. Kuulostaa siltä, kuin meillä olisi aivan vastasyntynyt vauva, mutta tämä tyyppi osaa jo liikkua eikä juurikaan viihdy sylissä kuin iltaisin.


R:llä todettiin tällä viikolla korvatulehdus molemmissa korvissa ja edellisestä lääkekuurin loppumisesta oli vain kaksi viikkoa. Meillä on siis nukuttu normaaliakin katkonaisemmin, mutta tämän pikkuisen päiviin se ei ole juurikaan vaikuttanut. Hymyjä ja haleja on riittänyt ja niistä on saanut osansa myös Funny-koiramme :) Tämän viikonlopun me olemme lojuneet suurimmaksi osaksi kotona ja katsoneet muun muassa Risto Räppääjä elokuvia.

Toivottavasti jo hieman keväisempää ja pirteää uutta viikkoa!



Seuraa blogia: Follow

Seuraa Pikku Leijonat -blogia Instagramissa.

https://www.instagram.com/pikkuleijonatblogi/

torstai 14. maaliskuuta 2019

Kunka monet rattaat tarvitaan vauva-taapero perheessä?

Kun odotimme esikoistamme vaunujen maailma tuntui vieraalta ja haastavalta. En ymmärtänyt vaunujen omnaisuuksista paljonkaan enkä osannut nimetä omia toiveitani kovin selkeästi. Tärkeintä oli, että niitä olisi hyvä työntää ja ne mahtuisivat kasattuna suhteellisen pieneen tilaan.


Lopulta päädyimme Teutonian kolmipyöräiseen Spirit S -malliin. Vaunut ovat olleet käytännölliset ja toimivat. Olen kävellyt niiden kanssa todella paljon ja ne ovat olleet meillä käytössä kolmella lapsella. Ja nyt...kun R on 7 kuukauden ikäinen, rungosta napsahti yksi kiinnike halki ja vaunuja ei voi enää käyttää sellaisenaan. Onneksi malli on suhteellisen yleinen ja löysimme järkevään hintaan käytetyt vaunut, joista saimme uuden rungon omiin rattaisiimme. Melkein siis selvisimme yksillä yhdistelmävaunuilla kolmen lapsen kanssa. Vai selvisimmekö?


Kun R syntyi, O oli tasan 2-vuotias. Liikumme paljon ilman autoa, joten halusin jonkinlaisen kuljetusvälineen myös O:lle. Leveät tuplarattaat tuntuivat hankalilta, koska käyttöaika olisi kuitenkin lyhyt ja niiden kanssa olisi vaikea liikkua tietyissä paikoissa. En myöskään tarvinnut rattaita, joissa O voisi nukkua, koska hän ei enää silloin nukkunut päiväunia rattaissa. Päädyimme hankkimaan Phil&Teds Sport -tuplarattaat, joissa on isot renkaat ja niitä on mahdollisuus käyttää myös yhdellä lapsella. Ostin lisäksi niihin sopivan Snug-vaunukopan, mutta jälkeenpäin ajatellen, se oli turha ostos, koska meillä on kuitenkin erikseen vaunut. Snug-kopan kanssa rattaisiin ei pysty liittämään sisaristuinta. Koppa on yllättävän kapea, joten meidän vauvalla sen käyttöikä oli vain noin kolme kuukautta. Kesäaikaan vauva mahtuisi siihen pidempään, mutta syksyllä oli jo niin kylmä, että koppaan olisi pitänyt mahtua vauvan lisäksi kunnon vaunupussi. Tuplakäytössä pehmeällä vaunuosalla rattaat ovat olleet tosi kätevät ja olen käyttänyt niitä aika paljon.

Kaikki kolme

R mahtui noin puolivuotiaaksi asti nukkumaan vauvaosassa, kun sisaristuin oli kiinnitettynä rattaisiin. Istumataidon myötä rattaat muuntuvat meillä nyt kahdelle istuvalle lapselle. Ostimme myös adapterit kaukalolle, joten olemme käyttäneet runkoa reissuissa ja asioilla käydessämme kaukalon kanssa. Kaukalon ollessa kiinnitettynä, rattaisiin saa kiinni sisaristuimen vanhemmalle lapselle. Rattaiden runko menee aika pieneen tilaan kasattuna, joten niitä on helppo kuljettaa mukana.


Näiden lisäksi meillä on Britaxin B-Mobile matkarattaat. Meille on ostettu ihan uutena ainoastaan Teutonian yhdistelmärattaat. Varsinkin tuplarattaita kannattaa etsiä käytettynä, koska usein niiden käyttöikä on lyhyt yhdessä perheessä. Kovin monen käyttäjän rattaita en itse ostaisi, koska kokemus osoittaa, että ne kuluvat käytössä :)

Mitä vaunuja ja rattaita teillä on / on ollut käytössä?


Seuraa blogia: Follow

Seuraa Pikku Leijonat -blogia Instagramissa.

https://www.instagram.com/pikkuleijonatblogi/

tiistai 12. maaliskuuta 2019

7 kuukauden vauvasumussa ehtii oppia vaikka mitä

Tuntuu, että R:n koko vauva-aika tähän saakka on mennyt pienessä sumussa. Olen koko ajan odottanut, millon alkaa se vauva-aika, kun teemme pitkiä vaunulenkkejä, käymme vauvakerhoissa ja kaupungilla syömässä. Tai olemme me näitä kaikkia tehneetkin, mutta edelleen meillä kuljetaan vauva-ajan sumussa. On tietysti parempia päiviä ja parempia unijaksoja, mutta R on tähän mennessä nukkunut, harvoja satunnaisia öitä lukuun ottamatta, 1-3 tunnin pätkissä. Yleisin on noin kahden tunnin unijakso, josta hän havahtuu itkemään. Nyt R täytti jo 7 kuukautta!


Samalla, kun minä olen kulkenut vauvasumussa, R on kasvanut ja oppinut vaikka mitä. Hetkittäin havahdun ihmettelemään, mihin pikkuvauva-aika meni, vaikka toisaalta tuntuu etten muuta muistakaan. R on päivisin todella iloinen ja seurallinen vauva. Hän nukkuu tällä hetkellä päivisin kahdet unet ja välillä nekin saattavat jäädä lyhyiksi. Harvoin hän kuitenkaan kiukuttelee väsymystä tai oikeastaan mitään muutakaan. Poikkeus on ruoka. Kun nälkä tulee, ruokaa on saatava välittömästi. Kaikki ruoka, mitä olen tähän mennessä tarjonnut, on maistunut. R muistuttaa luonteeltaan ja nukkumiseltaan paljon vanhempaa isoveljeään. Myös E:llä oma tahto, voimakas temperamentti ja avoin luonne tulivat esiin jo ihan pikkuvauvana.


R on kiinnostunut isompien veljien touhuista ja hänellä olisi jo kova kiire päästä mukaan leikkeihin. Hän nousee konttausasentoon ja liikkuu kuin mittarimato. Jos lattialta löytyy pikkuautoja, R kiirehtii vauhdilla niiden luokse. Nyt uusina taitoina ovat tulleet istumaan nousu ja karhukävelyyn nouseminen. On ihanaa seurata, miten paljon hän ottaa kontaktia veljiinsä ja muihin vauvoihin. Ulkoiluun on myös tullut uusia ulottuvuuksia, kun R on päässyt sisarusrattaissa ja vaunuissa istumaan. Muutama viikko sitten puhkesi ensimmäiset hampaat alas, kaksi etuhammasta samaan aikaan. En osaa arvioida onko hampaiden tulo vaikuttanut öihin, koska tätä samaa on ollut koko ajan. Varmasti aina jokin uusi vaihe tai taito tuo oman lisänsä öihin, mutta niitä on vaikea erottaa kokonaiskuvasta.


R on ihan mahtava persoona ja ihana vauva. Hän on eniten meidän pojista äidin vauva ja ollut eniten kiinni minussa. Ehkä sisaruskatraan pienin on sillä varmistanut oman osansa huomiosta. Mennyt syksy ja talvi on ollut kaikin puolin rankka ja olemme paljon saaneet perheenä kasvaa ja opetella olemaan viisihenkinen tiimi. Silti olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen tästä hetkestä ja ylpeänä odotan seuravien uusien taitojen oppimista.

"Family - like branches on a tree, we all grow in different directions, yet our roots remain as one."

Seuraa blogia: Follow

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Tarvitseeko vauvan kanssa harrastaa?

Aloitimme esikoisemme kanssa vauvauinnin heti, kun se oli mahdollista. Kävin hänen kanssaan myös muskarissa, vauvatanssissa ja hieman isompana vanhempi-lapsi jumpassa. Esikoisen kanssa oli aikaa harrastaa ja viikot tuntuivat pitkiltä, jos olimme vain kotona. Samaan aikaan tein myös gradua, kärsin unettomuudesta ja kipuilin ison elämänmuutoksen tuomien tunteiden kanssa. Näin jälkeenpäin ajatellen, en ymmärrä miten jaksoin, mutta luultavasti nimenomaan harrastukset toivat sisältöä meidän viikkoihin ja tapasimme niissä muita äitejä. Vauvauintia lukuun ottamatta, muut harrastuksemme olivat, aluksi ainakin, enemmän minun harrastuksiani. Muskarin kautta tutustuin lähialueen muihin äiteihin ja heistä löytyi ystäviä, jotka kulkevat edelleen mukana.


Toisen lapsemme kanssa olisimme halunneet jatkaa vauvauintia, mutta lähialueelta ei löytynyt sopivaa ryhmää koko perheelle. Vauvauinnissa parasta oli tehdä yhdessä koko perheenä ja en halunnut mennä uimaan kaksin vauvan kanssa. Enkä ole varma olisiko sellaisiakaan ryhmiä ollut lähiuimahallissamme. Kun O oli noin 1,5 vuoden ikäinen, kävimme perheuinnissa ja se oli tosi kivaa. Toki O ei enää pystynyt sukeltamaan, mutta uskoisin, että hän osasi nauttia vedestä ja yhdessä tekemisestä paljon. O:n kanssa kävin vauva-aikana myös muskarissa ja se onnistui, kun E oli päiväkodissa 2-3 päivänä viikossa. Useamman lapsen kanssa vauvaharrastukset saattavat olla haastavia, jos kotona on vanhempia lapsia.


Kun R syntyi, halusin löytää harrastuksen, joka olisi nimenomaan enemmän minulle kuin vauvalle, mutta missä voisimme käydä yhdessä. Kolmen lapsen kanssa tuntuu, ettei viikossa ole tunteja, jolloin pääsisin yksin harrastamaan. Tai, kun lopulta siihen olisi aikaa, en enää jaksa. Aloitin äiti-vauva jumpan, mikä oli nimenomaan synnytyksestä palautumiseen. R oli vajaa kahden kuukauden, kun aloitimme jumpassa ja ensimmäiset kerrat R nukkui koko jumpan ajan. Harrastus oli siis minun harrastukseni, mihin pystyin menemään päivällä vauvan kanssa. Olemme käyneet jumpan lisäksi äiti-vauva pilateksessa. Nyt jumppa on jo aika erilaista vauvan kanssa, kun R osaa liikkua ja on kiinnostunut kaikesta.


Aloitin myös kolmannen vauvan kanssa muskarissa ja ensimmäisellä kerralla R oli vain viiden viikon ikäinen. Niin pieni vauva ei ymmärrä harrastamisesta, joten aluksi myös muskari oli enemmän minulle kohtaamispaikka muiden äitien kanssa. Musiikki on toki hyödyllistä jo pienelle vauvalle, mutta sitä voi kuunnella ja laulaa myös kotona. Emme ole päässeet käymään muskarissa kovin aktiivisesti ja viime viikolla olimme pitkästä aikaa. Oli ihanaa huomata, miten R kuunteli, otti kontaktia muihin vauvoihin ja kikatti loruille. Harrastus oli selvästi muuttunut myös hänen harrastukseksi.

Vauva ei tarvitse kasvamiseen tai kehittymiseen harrastuksia. Aivotutkija Minna Huotilainen toteaa Kaksplussan artikkelissa: "Kaikkein tärkeintä vauvan aivojen kehitykselle on se, että hän saa turvallista läheisyyttä sekä katsella vanhempiensa kasvoja, kuunnella heidän jutusteluaan ja lauleskeluaan. Muskarit tai värikylvyt eivät ylitä naama-ajan merkitystä." Meidän vauva-aika on ollut suurelta osin sumuisaa huonojen yöunien takia. Olen yrittänyt kuunnella itseäni ja jättänyt esimerkiksi jumpan välistä, jos olen ollut liian väsynyt. Välillä on vaikea puntaroida, milloin kotoa lähteminen väsyneenä vauvan kanssa tuo kuitenkin enemmän mielihyvää kuin kotiin jääminen. Uskoisin, että tärkeintä vauvan harrastuksissa on niiden tuoma ilo vanhemmille ja sitä kautta se heijastuu lapseen läsnäolona ja hymyilevinä kasvoina. Vauvan harrastukset ovat silloin tarpeellisia, kun ne tuovat hyvinvointia koko perheelle.

Mitä teillä harrastetaan tai on harrastettu vauvan kanssa? 

Seuraa Pikku Leijonat -blogia Instagramissa.

https://www.instagram.com/pikkuleijonatblogi/

torstai 7. maaliskuuta 2019

Milloin vanhemmuudesta tuli suorittamista?

Tulin äidiksi noin kuusi ja puoli vuotta sitten. Silloin oli Facebook, mutta en kuulunut yhteenkään vauvaryhmään. Ei ollut instaa eikä kuvia perheen yhteisistä leikkihetkistä ihanat vaatteet päällä tai täydellisistä ulkoiluretkistä, joissa kukaan ei kiukuttelut. Pienen vauvan äitinä olo oli varmasti aika samanlaista kuin nyt, mutta vertailu muihin oli vaikeampaa.

Sosiaalisesta mediasta on paljon hyötyä ja käytän sitä itsekin. Vertaistuki on parasta tukea ja verkostoituminen tuo paljon hyvää. Julkaisen lapsistani kuvia kauniit vaatteet päällä ja kerron mielummin kivoista kuin tylsistä jutuista. Ja onhan se innostavaa lukea muidenkin kivoista päivistä! Helposti vain omaa elämää alkaa peilaamaan näihin kiiltokuviin ja vanhemmuudesta tulee suoritus ja kilpailu siitä, kuka on eniten läsnä lasten kanssa tai jaksaa leikkiä eniten. Enkä tarkoita, että kauniit kuvat olisivat syypää suorittamiseen, vaan omat ajatukset ja odotukset siitä, millaista arjen pitäisi olla. Varsinkin kotiäitinä, kun elämä pyörii pääasiassa vain lasten ympärillä, oma perspektiivi kaventuu helposti, jos suurin osa sosiaalisesta kanssakäymisestä tapahtuu vain somen kautta. Lisäksi varmasti jokaiselle vanhemmalle on tuttua jossain vaiheessa elämää riittämättömyyden tunne siitä, että ei tee asioita tarpeeksi hyvin tai oikein.


Normaaliin kanssakäymiseen kuuluvat myös huonot päivät, kiukku ja väsymys. Fiilis, kun mikään ei huvita eikä jaksaisi loputtomia kotitöitä tai lasten leikkejä. Itseni on vaikea sanoa ääneen, että pikkulapsiarki tuo mukanaan myös negatiivisia tunteita. Olen todella onnellinen lapsistani ja he ovat parasta, mitä minulla on, mutta minua on helpottanut tiedostaa, että onnellinen ja toivottava elämäntilanne oikeuttaa myös kielteisiin tunteisiin. Ihan samalla tavalla kuin sureva tai kriisin keskellä elävä ihminen saa nauraa tai tuntea iloa. Tietenkään oman huonon tuulen ei pitäisi ikinä purkautua lapseen, mutta lapsen on hyvä oppia, että aikuisilllakin saa olla paha mieli.


Mediassa on ollut paljon esillä vanhemmuuden suorittaminen. Pitäisi olla läsnä, kuunnella, harrastaa, leikkiä ja tehdä terveellistä kotiruokaa. Erityisesti vauvan hoitamiseen liittyy paljon arvostelua ja normeja, joiden mukaan tulisi toimia. Tietoa ja vertailukohtia on paljon saatavilla, mikä on tietysti myös hyvä, mutta tärkeää olisi tunnistaa omat rajat ja ne asiat, mitkä tekevät oman perheen elämästä laadukasta ja hyvää. Tietysti jokainen vanhempi haluaa olla mahdollisimman hyvä äiti tai isä omalle lapselleen, mutta perheet ovat erilaisia ja se, mikä toimii toisille, ei välttämättä ole hyväksi toisille.

Tunnistan itsessänikin äitiyden suorittamista, josta yritän koko ajan opetella pois. Kolmen lapsen kanssa on koko ajan riittämätön olo, joku kotityö on aina kesken ja mitään on vaikea saada valmiiksi. Haluaisin olla läsnä jokaiselle lapselleni tasapuolisesti, kuunnella ja ehtiä keskittyä. Se ei vain ole mitenkään mahdollista, eikä sitä varmasti kukaan muu minulta odota samassa mittakaavassa kuin minä itse. Samalla haluaisin, että lapseni oppisivat odottamaan vuoroaan, huomioimaan toisia, käyttämään mielikuvitusta omissa leikeissä ja sietämään erilaisia tunteita. Näiden harjoittelua tapahtuu luontevasti jokapäiväisessä arjessa ja se, että en ehdi koko ajan huomioimaan lastani, auttaa häntä näiden taitojen oppimisessa. Äitiys ja vanhemmuus on kokoaikaista oppimista eikä siinä kukaan ole koskaan valmis. Oikeita tapoja toimia on niin monta kuin on perheitäkin. Nautitaan siis ihanista kuvista somessa, ihastellaan toistemme arkea ja mitä tärkeintä, nautitaan omasta arjestamme juuri sellaisena kuin se on, ilman suorittamista!


keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Talviloma lasten kanssa kotona voi olla kivaa! (myös äidistä)

Ennen lasten loman alkua mietin, onko lasten loma äidille lomaa ja voiko kotona olla kiva loma. Olin lasten talviloman maanantaista torstaihin lasten kanssa kotona. Odotukseni eivät olleet kovin suuret, sillä kesälomasta on jäänyt mieleen pitkät ja uuvuttavat lomapäivät, kun yritin keksiä lapsille jotain tekemistä kotona. Kesän muistoihin vaikuttavat tosin viimeisillään oleva raskaus ja ennätyskuuma hellejakso, joten nyt jo lähtötilanne oli aivan erilainen.


Ajattelin, että yritän keksiä joka päivälle jotain pientä kivaa, mutta muuten olemme ilman aikatauluja ja kiirehtimistä. Varsinkin eskarillemme loma tuli todella tarpeeseen, sillä hän vaikutti loman alkaessa suhteellisen kireältä ja kaikki tuntui ärsyttävän. Mennyt talvi on ollut hänellä kiireinen ja täynnä menoja. Tietysti myös eskari vie voimia, vaikka esimerkiksi eskarijutut ovat hänelle helppoja, kun hän osaa jo lukea sujuvasti. Oli myös todella hyvä, että kaikki harrastukset olivat lomalla ja pääsimme irti kaikista arkipäivien aikatauluista.

Maanantaina kävimme lähellä olevassa Fazerin lounasravintolassa naapurin lasten kanssa. Pieni asia, mutta ainakin äidille luksusta arkeen :) Lapsistakin oli kivaa päästä ravintolaan syömään. Alle 3-vuotiaat syövät siellä ilmaiseksi, joten 2,5-vuotiaan kanssa siellä on ihan kannattavaa käydä. Tiistaina meillä oli kaveri kylässä ja pääsimme myös mieheni kanssa hääpäivän kunniaksi melkein kahdestaan illalla ravintolaan syömään, kun saman kaverin äiti tuli vielä meille viettämään isompien poikien kanssa leffailtaa. Meillä oli siis vain vauva mukana, joten tuntui, että olimme melkein kaksin.


Kuten olin etukäteen ajatellutkin, keskiviikkona tuntui, että pitäisi päästä jo hieman kauemmas kotiympyröistä. Lähdimme poikien kanssa bussilla Tampereen keskustaan ja vielä siitä illalla E:n ja kavereiden kanssa leffaan katsomaan Risto Räppääjä ja Pullistelija. Kävimme ennen elokuvaa Lastenkulttuurikeskus Rullassa. Suosittelen paikkaa, jos kaipaa jotain tekemistä lasten kanssa Tampereen keskustassa. Rullassa voi taiteilla, leikkiä ja siellä on aina jokin lapsille suunnattu näyttely. Bussille lähtö aiheutti hikeä pintaan ja lopulta juoksimme pysäkille. Vaikka kuinka yrittäisi valmistautua ajoissa, viime hetkellä jollain on pipo hukassa tai tapahtuu jotain muuta, mihin ei ole osannut varautua. Olin tehnyt aamulla seuraavan päivän ruoan valmiiksi ja lattanut sen terassin pöydälle jäähtymään. Koiramme oli jotenkin saanut ne sieltä ja ilmeisesti söi lounaaksi 400g jauhelihapihvejä, minkä huomasin juuri ennen lähtöä.


Torstaina meillä on hieman extreme-päivä. Meiltä piti olla vesi poikki koko päivän, mutta se palautui jo onneksi iltapäivällä. Olimme kuitenkin toki varautuneet siihen, että seuraavan kerran saisimme vettä vasta seuraavana päivänä. Ohjelmassa oli kirjastoreissu, uimahallissa suihkuttelua ja ruokailua retkihengessä kertakäyttöastioilla.


Mieheni oli perjantaina vapaalla ja minä pääsin hierojalle ja ystäväni kanssa lounaalle. Viikonlopuksi lähdimme vielä pienelle talvilomareissulle Jyväskylään, mistä voit lukea enemmän täältä. Viikko oli tosi onnistunut ja äidillekin melkein pelkkää lomaa. Isommat pojat leikkivät useana päivänä kahdestaan ilman riitoja! Ja ehdimme tehdä paljon kaikkea kivaa arjesta poikkeavaa. Kotiloma olikin tosi kiva ja melkein jopa rentouttava, vaikka en olisi sitä etukäteen ikinä uskonut.